Kukkuu tyypit♥ Oon istunut nyt varmaan vartin tässä koneen ääressä ja vaan miettinyt, että mitähän ihmettä sitä kirjoittaisi. Tuntuu et oon ihan ruosteessa tän homman kanssa, kun mitään ei keksi! :D Voisin kuitenkin aloittaa avautumalla siitä, miten mua alkoi heti ärsyttämään tää Peten tietokone ja postausten tekeminen tällä, kun näytön suuruus ja värimaailma on täysin erilaiset kuin mihin oon tottunut :D Älkää siis ihmetelkö jos teidän koneilla nää kuvat näyttää lähestulkoon mustavalkoisilta, koska Peten koneella nää näytti niin värikkäiltä, että suorastaan säikähdin, kun laitoin kuvat koneelle. Hiukset oli punaiset, naama keltainen ja tausta sellanen pikselimössö. Hieman joutu muokkaamaan värikylläisyyttä!
takki sekä kansikkaat H&M, kaulahuivi Cubus, laukku Mango, saappaat Zara
Nää kuvat otettiin eilen, kun oltiin lähdössä Peten vanhempien luo syömään ja noh.. Vaikka lämpömittari näyttikin meillä +4 astetta, niin tuo takki (joka on muuten ihan uus!), oli kyllä täysin väärä valinta. Palelin kuin hullu, vaikka alla olikin suht paksu neulepaita. Kaiken kruunas kunnon loskakeli... Oli nimittäin aika ihanaa rämpiä eteenpäin vesilammikoissa, kun sukat on ihan läpimärät ja varpaat paleltuneet :D Toppatakki ja kumisaappaat olis tarvinnut ihan ehdottomasti! Onneks ulkona ei tarvinnut kuitenkaan olla kauaa, olisin muuten varmaan saanut vuosisadan flunssan itselleni. Onko muilla ollut vaikeuksia pukeutumisen kanssa viime aikoina?
Lähes koko loppuilta menikin sitten työjuttujen parissa. Siitä on nyt vajaa kolme kuukautta, kun me vietettiin Hoitopiste Uniccon avajaisia ja aika kreisiä menoa tää on kyllä ollut siitä asti! Vaikka hommaa on riittäny, niin kyllä yrittäjyys vaan niin tuntuu mun jutulta. On ihanaa, kun voi olla oman itsensä herra ja mikä parasta, joka aamu voi herätä kaikessa rauhassa, tallustaa töihin (koska nykyäänähän mulla on vajaa 2km työmatka!) ja keittää kaikessa rauhassa kahvit ennen kuin työpäivä alkaa. Sairaalassa työskennellessä herättiin aina liian aikaisin, kaahattiin töihin ja aloitettiin hommat täyttä höökiä saman tien. Ei ollu mun juttu :D
Lähes koko loppuilta menikin sitten työjuttujen parissa. Siitä on nyt vajaa kolme kuukautta, kun me vietettiin Hoitopiste Uniccon avajaisia ja aika kreisiä menoa tää on kyllä ollut siitä asti! Vaikka hommaa on riittäny, niin kyllä yrittäjyys vaan niin tuntuu mun jutulta. On ihanaa, kun voi olla oman itsensä herra ja mikä parasta, joka aamu voi herätä kaikessa rauhassa, tallustaa töihin (koska nykyäänähän mulla on vajaa 2km työmatka!) ja keittää kaikessa rauhassa kahvit ennen kuin työpäivä alkaa. Sairaalassa työskennellessä herättiin aina liian aikaisin, kaahattiin töihin ja aloitettiin hommat täyttä höökiä saman tien. Ei ollu mun juttu :D
Muutenkin musta tuntuu, että oon saanut elämän hyvin raiteilleen viime aikoina. Oon ihan tosissaan alkanut nauttia tästä kaikesta mitä mulla on ja oon onnellinen. Oon löytänyt viimein työn mitä rakastan tehdä, mulla on kiva uus koti, rakastava perhe ympärillä ja kasa ihania ystäviä♥ Mitä muuta voi enää edes toivoa? Joskus suorastaan nauran itselleni, kun jaksan valittaa ihan tyhmistäkin asioista. Tiettekö kun päivä on pilalla jos aamiasimunakas palaa pohjaan tai jos joku asia ei mee just niinku haluis ja sit suututtaa monta tuntia. Siks oonkin yrittänyt opetella elään ihan pikkasen rennommin itseni kanssa ja uskon, että sekin on tuonut mulle sellasen rauhan. Ennen stressasin aina ihan kaikesta ja pienetkin jutut otti pannuun ihan hirveesti. Se jos joku vei energiaa. Nyt kun siitä on opetellut pois, niin tarmoa riittää ihan eri tavalla kaikkeen!
En stressaa edes aikojen saatossa tullutta paria lisäkiloa, sillä musta tuntuu et oon vihdoin ja viimein löytänyt balanssin liikuntaan ja terveellisesti syömiseen. En vahtaa enää kalorimääriä tai liiku pakonoimaisesti koska on pakko, vaan kaikki tulee jo lähestulkoon selkärangasta. Terveellinen ruoka tekee mut onnelliseks ja liikunta energiseks ja just niin sen pitää mennäkin! Osaan vaihtaa nykyään vapaalle ja treenata sen verran, etten oo aina ihan poikki päivien jälkeen. Ihan sama siis painanko 61 vai 63 kiloa, mulle tärkeintä on se, että mun on nyt hyvä olla! :)
Haha tästä tuli nyt ennemminkin tällainen ajatuspostaus, vaikka mun pitikin tulla lähinnä esittelemään tää asu :D Tuntuu kuitenkin, että asiaa olis ihan hirveesti, sillä kyllähän muutamassa viikossa ehtii tapahtua yhtä jos toista! Mutta koska en tykkää lukea muilta mitään kilometripostauksia, niin pidän myös sen linjan etten itsekään tee niitä. Eiköhän tässä vielä kerkeä kertoilla ;) Tällä viikolla oliskin tarkotus kuvata vihdoin ja viimein asuntopostausta teille ja luvassa olis myös vähän kauneusjuttuja, pysykäähän siis kuulolla ja nauttikaa tästä maanantaista, puspus♥
