Pystyisittekö te olemaan kolme päivää puhekiellossa niin, että ette saisi päästää suustanne oikeastaan pihaustakaan? Jep, en minäkään! Olin ihmetellyt viikonlopusta asti miksi multa ei lähde ääntä juuri laisinkaan ja puhuminen sattu keuhkoihin asti, kunnes mulla todettiin pari päivää sitten kurkunpään tulehdus ja sitä kautta annettiin kolmen päivän täysi puhekielto. Eipä siinä muu auttanut kuin soittaa koululle ja ilmoittaa kavereille, että mua ei tuu näkymään pariin päivään eikä mulle kannata oikeastaan soittaakaan :D
Elelen nyt puhekieltoni viimeistä päivää ja voi luoja sentään miten kamalaa tää on ollut! Suhteellisen puheliaana ihmisenä oon lähestulkoon aina äänessä ja kun yhtäkkiä pitäisi olla ihan hiljakseen, tuntuu se täysin sietämättömältä. Oon yrittänyt aina silloin tällöin pihistä Petelle jotain, mutta en ehdi pitkälle ennen kuin toinen huutaakin jo "HILJAA!" :D Siks oonkin nauttinut näinä päivinä kaikkein eniten yksin olosta, koska seurassa alkaa saman tien mieli puhua.
Näinä kolmena päivänä en oo liikahtanut kotoa mihinkään muualle kuin kerran lähikauppaan ostoksille, jotta ruoka ei lopu täysin kesken. Oon katsellut kasan tyttöleffoja, juonut litroittain teetä, makoillut sohvan nurkassa viltin alla, lukenut kirjoja, pelaillut Simsiä (:DDD) ja käyttänyt aikaa ruoan laittoon tavallista enemmän. Tää on oikeestaan aika terapeuttista vaan olla, vaikka välillä tylsyys meinaakin iskeä. Huomenna palaan taas taas takaisin kouluun jännittämään, että sortuuko mun ääni, kun alan taas puhua normaalisti. Toivottavasti ei, sillä meillä on perjantaina ensimmäiset näyttötutkinnot ja mun on pakko olla siihen mennessä kunnossa! Mukavaa keskiviikkoa kaikille♥
Onko teistä kukaan ollut koskaan puhekiellossa?:)
